1.10.2007

Asian aikaisempi käsittely

1.1. A:n tietopyyntö

A on keskusrikospoliisille 13.1.2006 toimittamassaan kirjelmässä pyytänyt rikosasian asianosaisena jäljennökset häneen kohdistetun esitutkinnan (2400/R/377/03) aikana ajalla 26.11.2003-25.2.2004 toimitetussa telekuuntelussa ja ajalla 13.10.2001-25.2.2004 toimitetussa televalvonnassa syntyneistä seuraavista asiakirjoista:

1) Teleyrityksille lähetetyt televalvontatietojen luovutuspyynnöt paperitulosteina,
2) Televalvonnasta ja telekuuntelusta laaditut esitukinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 25 a §:n (407/1995) mukaiset pakkokeinopöytäkirjat liitteineen paperitulosteina,
3) Samaan televalvontaan ja -kuunteluun mahdollisesti liittyneistä kuuntelukieltotapauksista laaditut muut asiakirjat paperitulosteina,
4) Telekuuntelusta tallennetut äänitteet sähköisessä muodossa CD-levylle poltettuna,
5) Televalvontatiedoista laaditut taulukot sähköisessä muodossa (esim. Excel-taulukkoina) CD-levylle poltettuna ja
6) Telekuuntelu- ja televalvontatiedoista iBase- ja/tai Analyst's Notebook-ohjelmilla poliisissa laaditut havainnekuvat sähköisessä muodossa CD-levylle poltettuna.

1.2. Keskusrikospoliisin ratkaisu

Keskusrikospoliisi on 7.2.2006 tekemässään päätöksessä lausunut muun ohella seuraavaa:

Asiakirjatilauksessa mainitusta televalvonnasta ja -kuuntelusta kertyneitä tietoja ei ole käytetty todisteena A:ta koskeneessa esitutkinnassa eikä niitä ole toimitettu syyttäjäviranomaiselle tai tuomioistuimelle ratkaisun perusteeksi.

1) Teleyritykselle lähetetyt luovutuspyynnöt:

Jäljennöstä tai tietoja asiakirjasta ei luovuteta.

Pyynnössä mainittu asiakirja kuuluu henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa säädetyn lain (761/2003) 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun poliisiasiain tietojärjestelmän salaiseen osaan, johon samaisen lain 7 luvun 45 §:n mukaan rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta. Pyynnössä mainitun luovutuspyynnön sisältämät teknisluontoiset tiedot eivät ole vaikuttaneet eivätkä voi vaikuttaa rikosasiaan asianosaisena olevaa A:ta koskevan rikosasian ratkaisemiseen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999; jäljempänä julkisuuslaki) 11 §:ssä mainitulla tavalla. Luovutuspyyntö on muutoinkin salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella.

2) Pakkokeinopöytäkirjat:

Jäljennöstä tai tietoja asiakirjasta ei luovuteta.

Pyynnössä mainittu asiakirja kuuluu henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa säädetyn lain 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun poliisilain tietojärjestelmän salaiseen osaan, johon lain 7 luvun 45 §:n mukaan rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta. Pyynnössä mainitun pöytäkirjan sisältämät viranomaisen itselleen kirjoittamat rekisteritiedot eivät ole vaikuttaneet eivätkä voi vaikuttaa rikosasiaan asianosaisena olevaa A:ta koskevan rikosasian ratkaisemiseen julkisuuslain 11 §:ssä mainitulla tavalla. Pöytäkirja on muutoinkin salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

3) Telekuunteluun ja -valvontaan liittyneistä kuuntelukieltotapauksista laaditut muut asiakirjat:

Pyydettyjä viranomaisen asiakirjoja ei ole.

Ilmenneissä kuuntelukieltotapauksissa on menetelty pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n mukaisesti, joten pyydettyjä asiakirjoja ei ole syntynyt.

4) Telekuuntelusta tallennetut äänitteet:

A:lle varataan tilaisuus kuunnella itseään koskevat tallenteet viranomaisen luona ja valvonnassa erikseen sovittavana ajankohtana. A:n on kuitenkin tietojen saamiseksi yksilöitävä tarkemmin ne tiedot, jotka voivat tai ovat voineet vaikuttaa A:n rikosasian käsittelyyn.

Pyynnössä mainitut kuuntelutallenteet sisältävät suuren määrän A:n ja eri keskustelukumppanien yksityisluontoisina pidettäviä keskusteluja, jotka eivät liity epäiltyyn rikokseen eli käsiteltävään asiaan. Tallenteet sisältävät siten pääosin pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:n tarkoittamaa ylimääräistä tietoa. Tallenteet sisältävät julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja, joten asiaan liittymättömien ulkopuolisten henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi salassa pidettäviä tallenteita ei luovuteta sähköisessä muodossa.

5) Televalvontatiedoista laaditut taulukot:

A:lle varataan tilaisuus saada nähtäväksi itseään koskevat televalvontatiedot viranomaisen luona ja valvonnassa. A:n on kuitenkin tietojen saamiseksi yksilöitävä tarkemmin ne tiedot, jotka voivat tai ovat voineet vaikuttaa A:n rikosasian käsittelyyn.

Pyynnössä mainitut televalvontatiedot sisältävät julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 ja 31 kohdan mukaisia salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettävien salaisten puhelinnumeroiden etsintä ja erittely suuresta numeromäärästä aiheuttaisi julkisuuslain 16 §:n 1 momentissa mainittua kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Edellä mainituista syistä tallenteita ei voida luovuttaa sähköisessä muodossa.

6) Telekuuntelu- ja televalvontatiedoista laaditut havainnekuvat:

Pyydettyjä viranomaisen asiakirjoja ei ole.

Pyynnössä mainitusta aineistosta ei ole syntynyt julkisuuslain 5 §:ssä tarkoitettua viranomaisen asiakirjaa.

2. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on kumonnut keskusrikospoliisin päätöksen tietopyynnön kohtia 1, 2, 4 ja 5 koskevilta osin ja oikeuttanut A:n saamaan tiedon televalvontayritykselle lähetetyistä luovutuspyynnöistä, pakkokeinopöytäkirjasta, telekuunteluäänitteistä ja televalvontatiedoista laadituista taulukoista. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen saada äänitteet ja taulukot sähköisessä muodossa. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tiedot on annettava julkisuuslain 16 §:ssä säädetyllä asianmukaisella tavalla sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman. A:n on tietojen suhteen noudatettava mitä julkisuuslain 23 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen siltä osin kuin A on vaatinut telekuunteluun ja -valvontaan liittyviä kuuntelukieltotapauksista laadittuja muita asiakirjoja ja havainnekuvia (tietopyynnön kohdat 3 ja 6).

Hallinto-oikeus on velvoittanut keskusrikospoliisin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut vaaditulla 2 488,80 eurolla (sis. alv).

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asian luonne ja tietopyyntö

Keskusrikospoliisi oli esitutkinnassa (2400/R/377/03) kuullut A:ta epäiltynä törkeästä kätkemisrikoksesta ja tutkinnan aikana A:n käytössä olleeseen liittymään oli kohdistunut, siitä päätellen mitä asiakirjoista ilmenee, televalvontaa ajalla 13.10.2001-25.2.2004 ja telekuuntelua ajalla 26.11.2003-25.2.2004. Esitutkinta oli valmistunut 9.2.2005 ja esitutkintapöytäkirja oli lähetetty viralliselle syyttäjälle syyteharkintaa varten. A:n asiamiehen 8.1.2007 antaman puhelintiedon mukaan asian oikeuskäsittely alkaa keväällä 2007.

Keskusrikospoliisin päätöksen ja lausunnon mukaan pyydetyltä osin telekuuntelusta ja -valvonnasta saatuja tietoja ei ole käytetty todisteena A:ta koskeneessa esitutkinnassa eikä niitä ole toimitettu syyttäjälle eikä tuomioistuimelle ratkaisun perusteeksi. Tältä osin aineistoa ei ole myöskään liitetty esitutkintapöytäkirjaan. Näin ollen vaaditut asiakirjat eivät kuulu A:ta koskevaan oikeudenkäynnin oikeudenkäyntiaineistoon, vaan kysymys on keskusrikospoliisin haltuun jääneistä esitutkinnassa kertyneistä asiakirjoista. Kyse on siten esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, josta säädetään esitutkintalain 41 §:ssä. Sanotun pykälän mukaan esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta on säädetty erikseen. Näin ollen sovellettavaksi tulevat yleiset asiakirjojen antamista, niiden julkisuutta ja salassapitoa koskevat säädökset, kuten julkisuuslaki.

Kyseessä oleva esitutkinta on päättynyt ja kyse on oikeudenkäyntiaineistoon kuulumattomista esitutkinnassa kertyneistä asiakirjoista. Salassapidolle ei enää ole, sen perusteella mitä asiakirjoista ilmenee, tutkinnallista tai muutakaan perustetta siten kuin julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan.

A on katsonut, että siltä osin kuin asiakirjat ovat salassapidettäviä hänellä on rikosasian asianosaisena oikeus saada ne ja hänellä on siten oikeus myös sellaisiin salassapidettäviksi katsottaviin esitutkinta-asiakirjoihin, joita keskusrikospoliisi ei ole liittänyt esitutkintapöytäkirjaan. Hallinto-oikeus katsoo, että A on esittänyt yksilöidyn ja perustellun tietopyynnön. Hän on pyytänyt telekuuntelu- ja -valvontaprosessiin liittyviä asiakirjoja yksilöidysti (tietopyynnön kohdat 1-6) siten kuin julkisuuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.

Teleyrityksille lähetetyt televalvontatietojen luovutuspyynnöt ja pakkokeinopöytäkirjat liitteineen (tietopyynnön kohdat 1 ja 2)

Sovellettavista oikeusohjeista

Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan poliisilain (493/1995) 1 §:ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn ja muuhun henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999) julkisuuslakia siltä osin kuin tässä laissa tai muussa laissa ei toisin säädetä.

Henkilötietolain 3 §:n 3 kohdan mukaan henkilörekistereillä tarkoitetaan sanotussa laissa käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta.

Julkisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Lain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, poliisin ja muun esitutkintaviranomaisen rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset samoin kuin henkilöllisyyden tai matkustusoikeuden todentamista tai varmentamista koskevan hallintoasian käsittelyssä saamat ja ottamat henkilön valokuvat ja muut henkilötuntomerkkitiedot sekä henkilölle tai henkilökortille tai matkustusasiakirjalle annetut erityiset tunnisteet.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen sekä vankeinhoitoviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä.

Julkisuuslain 17 §:n 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Asian arviointi

Keskusrikospoliisi on pitänyt teleyrityksille lähetettyjä televalvontatietojen luovutuspyyntöjä ja pakkokeinopöytäkirjoja liitteineen salassapidettävinä ensinnäkin sen vuoksi, että ne kuuluvat henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun poliisiasiain tietojärjestelmän salaiseen osaan, johon sanotun lain 7 luvun 45 §:n mukaan rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta. Lisäksi keskusrikospoliisi on pitänyt luovutuspyyntöjä salassa pidettävinä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla ja pakkokeinopöytäkirjoja julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Muihin yleisöjulkisuutta rajoittaviin perusteisiin ei ole tältä osin vedottu.

Kuten henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 1 §:stä käy ilmi, sanottua lakia sovelletaan erityislakina poliisin tarvitsemien henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn ja muuhun henkilötietojen käsittelyyn. Puheena olevissa asiakirjoissa on sellaisenaan kysymys muusta kuin poliisiasiain tietojärjestelmän osasta. Asiakirjojen tietojen salassapito ja asianosaisen oikeus tiedonsaantiin määräytyy, siitä riippumatta, onko tietoja sisällytetty edellä sanottuun tietojärjestelmään, julkisuuslain mukaan. Näin ollen vaadittujen luovutuspyyntöjen ja pöytäkirjojen julkisuuteen, salassa pitoon ja asianosaisen tiedonsaantioikeuteen sovelletaan julkisuuslakia.

Hallinto-oikeus on tutustunut asiassa keskusrikospoliisin hallinto-oikeudelle toimittamiin luovutuspyyntöihin ja pöytäkirjaan. Hallinto-oikeus katsoo, ettei luovutuspyynnöistä ilmene sellaisia poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä tai suunnitelmia koskevia tietoja, joita julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetaan. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä, ettei keskusrikospoliisi ole lähemmin perustellut sanotun julkisuusolettamaan perustuvan lainkohdan osalta salassapitoa.

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 25 a §:ssä on määritelty, mitä tietoja telekuuntelusta ja -valvonnasta laadittuun pöytäkirjaan merkitään. Sanotut asetuksessa säädetyt tiedot sisältävää pöytäkirjaa ei ole pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna rikoksen ehkäisemistä koskevana selvityksenä eikä se muutenkaan sisällä sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja. Poliisilla voi olla rikosten ehkäisemiseksi tai niiden selvittämiseksi ylläpidettäviä salassa pidettäviä rekistereitä. Poliisi ei voi kuitenkaan menettelemällä siten, että se tallentaa asiakirjat salassa pidettävään rekisteriin, ratkaista asiakirjojen julkisuutta tai salassapitoa, vaan salassapito määräytyy sen mukaan, voidaanko itse asiakirjan katsoa sisältävän julkisuuslaissa tai muussa laissa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja.

Edellä mainituilla perusteilla kysymyksessä olevat teleyritykselle lähetetyt tietojen luovutuspyynnöt ja pakkokeinopöytäkirja ovat julkisuuslain 9 §:ssä tarkoitettuja julkisia asiakirjoja, joista jokaisella on oikeus saada tieto. Näin ollen A:lla on oikeus saada tieto näistä asiakirjoista. Kysymys on näissä olosuhteissa yleisöjulkisuudesta, vaikka A:lla on asiakirjoihin nähden sinänsä julkisuuslain 11 §:ssä ja esitutkintalain 11 §:ssä tarkoitettu asianosaisenkin asema.

Telekuunteluun ja -valvontaan liittyvät kuuntelukieltotapauksista laaditut muut asiakirjat ja telekuuntelusta ja -valvonnasta laaditut havainnekuvat (tietopyynnön kohdat 3 ja 6)

Keskusrikospoliisi on päätöksessään ilmoittanut, ettei sen hallussa ole A:n tietopyynnön 3 kohdassa tarkoitettuja kuuntelukieltotapauksista laadittuja asiakirjoja eikä 6 kohdassa tarkoitettuja poliisissa laadittuja viranomaisten asiakirjoiksi katsottavia havainnekuvia. Asiassa ei ole käynyt ilmi sellaisia seikkoja, että keskusrikospoliisin ilmoituksia olisi pidettävä epäuskottavina. Valitus on siten hylättävä näiltä osin.

Telekuuntelun äänitteet ja televalvontatiedoista laaditut taulukot (tietopyynnön kohdat 4 ja 5)

Asiakirjojen salassapito

Julkisuuslain 3 §:n mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Tiedonsaantioikeuksien huomioon ottamisesta päätöksenteossa sisältyy tarkempia säännöksiä sanotun pykälän 2 ja 3 momenttiin.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön ilmoittamasta salaisesta puhelinnumerosta tai tiedon matkaviestimen sijaintipaikasta, samoin kuin asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön kotikunnasta ja hänen siellä olevasta asuinpaikastaan tai tilapäisestä asuinpaikastaan samoin kuin puhelinnumerosta ja muista yhteystiedoista, jos henkilö on pyytänyt tiedon salassapitoa ja hänellä on perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista; asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön toimimisesta poliittisessa tai muussa luottamustehtävässä tai henkilön pyrkimisestä sellaiseen tehtävään samoin kuin henkilön osallistumisesta poliittisen puolueen perustamiseen ja rekisteröintiin tai valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaleja varten, ovat kuitenkin julkisia.

Pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:n 1 momentin mukaan telekuuntelulla tai teknisellä kuuntelulla saatu ylimääräinen tieto, joka ei liity rikokseen tai joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka tutkintaa varten telekuuntelua tai teknistä kuuntelua koskeva lupa tai päätös on annettu, on hävitettävä sen jälkeen, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. Tieto saadaan kuitenkin säilyttää ja tieto tallettaa poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa (509/1995) tarkoitettuihin esitutkintaviranomaisten rekistereihin, jos tieto koskee sellaista rikosta, jonka tutkinnassa saadaan käyttää telekuuntelua tai teknistä kuuntelua, taikka tietoa tarvitaan rikoslain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitetun rikoksen estämiseen. Tiedot, joita ei ole hävitettävä, on säilytettävä vielä viiden vuoden ajan siitä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.

Keskusrikospoliisi on ilmoittanut, että äänitteet sisältävät pääosin pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:ssä tarkoitettua ylimäärästä tietoa eli A:n ja eri keskustelukumppaneiden välisiä yksityisluontoisia keskusteluja, jotka eivät keskusrikospoliisin mukaan liity epäiltyyn rikokseen ja jotka ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan nojalla salassa pidettäviä. Keskusrikospoliisin ei ole katsottava perustaneen äänitteiden salassapitoa pakkokeinolain säännökseen, vaan tarkoituksena on ollut vain tuoda esiin kysymyksessä olevan tiedon luonne. Keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan taulukot sisältävät julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31 kohdassa tarkoitettuja salaisia puhelinnumeroita. Lisäksi taulukoissa on katsottu olevan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja.

Hallinto-oikeus toteaa, että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohta sisältää julkisuuslain 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun vahinkoedellytyslausekkeen, joka perustuu julkisuusolettamaan. Tällöin lähtökohtana on tietojen julkisuus ja salassapitoperustetta sovelletaan ainoastaan silloin, jos tiedon antaminen vaarantaisi salassapitoperusteen suojaaman edun. Keskusrikospoliisin päätöksestä ei käy ilmi edes yleisin piirtein, millä tavoin taulukoista voisi paljastua poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä tai suunnitelmia. Keskusrikospoliisi ei ole myöskään tuonut esiin konkreettisia seikkoja sen arvionsa tueksi, että taulukoiden antaminen vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden. Koska lainkohdan lähtökohta on asiakirjojen julkisuus ja koska asiakirjoista ei perustetta toisenlaiselle arvioinnille ilmene, hallinto-oikeus katsoo, että taulukot eivät ole sanotun lainkohdan nojalla salassa pidettäviä.

Siltä osin kuin vaaditut äänitteet ja taulukot, joissa ei sellaisenaan ole kysymys henkilörekistereistä, sisältävät julkisia tietoja, jokaisella on julkisuuslain 9 §:n mukaan oikeus ne saada. Siltä osin kuin taulukot sisältävät keskusrikospoliisin tarkoittamia salassa pidettäviä puhelinnumeroita (julkisuuslain 24 § 1 momentti 31 kohta) ja äänitteet sisältävät yksityisyyden suojan kannalta salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettuja tietoja, ne eivät ole yleisöjulkisia. A on kuitenkin pyytänyt tietoja asianosaisena. Näin ollen asiassa on ratkaistava A:n asianosaisuus ja mahdolliset asianosaisen tiedonsaannin rajoittamisperusteet.

Asianosaisuus ja asianosaisen tiedonsaannin rajoittaminen

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Julkisuuslain 11 §:n 2 momentissa on säädetty asianosaisen tiedonsaannin rajoittamisperusteista.

Esitutkintalain 11 §:n mukaan asianosaisella on oikeus saada tietoonsa, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi, niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle.

Keskusrikospoliisi on ilmoittanut suostuvansa antamaan A:lle kuunneltaviksi ja katseltaviksi häntä itseään koskevat telekuuntelun äänitteet ja televalvonnasta laaditut taulukot päätöksessä tarkemmin selostetuin ehdoin. Aineistoa sellaisenaan ja rajoituksitta ei ole suostuttu A:lle antamaan. Hänellä on valituksenalaisessa päätöksessä katsottu olevan asianosaisen oikeus äänitteisiin ja taulukoihin vain siltä osin kuin ne voivat tai ovat voineet vaikuttaa hänen rikosasiansa käsittelyyn, ja tässä suhteessa on ehdoksi vielä, lakiin perustumatta, asetettu yksinomaan A:lle näyttövelvollisuuteen verrattava velvollisuus tämän suhteen. Tallenteiden antamisesta sähköisessä muodossa on nimenomaan kieltäydytty.

Kyse on ollut A:ta koskevassa esitutkinnassa syntyneistä ja kerätyistä tiedoista. Asiakirjojen mukaan telekuuntelu on kohdistunut A:n puhelinliittymään. Asianosaisen määrittelyn kannalta ei ole merkitystä sillä, onko pyydetyt äänitteet ja taulukot jätetty pois esitutkintapöytäkirjasta, sillä tällaiseenkin aineistoon saattaa sisältyä sellaisia tietoja, jotka ovat voineet vaikuttaa A:n asian käsittelyyn esitutkinnassa ja jotka voivat vaikuttaa A:n rikosasian käsittelyyn. Hallinto-oikeus katsoo, että A on asianosainen kyseisten äänitteiden ja taulukkotietojen osalta.

Julkisuuslain 11 §:n 2 momentissa on säädetty asianosaisen tiedonsaannin rajoittamisperusteista, joihin keskusrikospoliisi ei ole päätöksessään ottanut kantaa. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole käynyt ilmi sellaisia asianosaisen tiedonsaannin rajoittamisperusteita, joiden nojalla A:n tiedonsaantia voitaisiin rajoittaa. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää sinänsä sekin vahvaa oikeutta saada käytettäväksi kaikki se aineisto, joka on henkilöä itseään koskevassa esitutkinnassa hankittu. Julkisuuslaissa tarkoitetulla asianosaisella on julkisuuslain 23 §:ssä ilmenevässä laajuudessa vaitiolovelvollisuus niihin salassa pidettäviin tietoihin nähden, jotka hän on tämän asemansa perusteella saanut.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että A:lla on selostetuin tavoin oikeus asianosaisena saada tieto pyytämistään telekuunteluäänitteistä ja televalvontataulukoista.

Tietojen antamistapa

Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin julkisista tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tietojen antaminen vastaavassa muodossa muusta julkisesta asiakirjasta on viranomaisen harkinnassa, jollei toisin säädetä.

Keskusrikospoliisi on lupautunut antamaan teletallenteet kuunneltaviksi ja taulukot nähtäviksi viranomaisen luona ja valvonnassa. A on vaatinut näitä tietoja CD-levyille poltettuina. Keskusrikospoliisi on vedonnut siihen, että puhelinnumeroiden etsintä ja erittely aiheuttaa kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Hallinto-oikeus toteaa, että julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan tieto on annettava lähtökohtaisesti pyydetyllä tavalla. Tämä olisi tässäkin tapauksessa ilmeisesti vaikeuksitta mahdollista antamalla tallenteista ja taulukoista jäljennöskappaleet kokonaisuudessaan. Viranomaisella on kuitenkin ollut sillä julkisuuslain 16 §:n mukaan olevan harkintavallan nojalla mahdollisuus olla antamatta kyseisiä asiakirjoja pyydetyssä sähköisessä muodossa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä sanotussa pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Vaadittuja oikeudenkäyntikuluja on pidettävä määrältään kohtuullisina.

Sovelletut oikeusohjeet

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut päätöksensä perusteluissa mainitsemiensa oikeusohjeiden lisäksi julkisuuslain 5 §:n, 13 § 2 momentin ja 24 §:n 2 momentin.

3. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1. A:n valitus ja sen johdosta annetut selitys ja vastaselitys

A on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin, kuin se on hylännyt kohtia 3 ja 6 koskevat tietopyynnöt, ja velvoittaa keskusrikospoliisin luovuttamaan pyydetyt tiedot, kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen tietojen antamistapaa koskevalta osalta ja velvoittaa keskusrikospoliisin luovuttamaan kohdissa 4 ja 5 pyydetyt tallenteet sähköisessä muodossa sekä jättää valitusoikeuden puuttumisen perusteella tutkimatta keskusrikospoliisin mahdollisen valituksen ja muut vaatimukset. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vaatimustensa tueksi A on uudistanut asiassa hallinto-oikeudelle esittämänsä sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kuuntelukieltotapauksista laaditut muut asiakirjat paperitulosteina ja televalvonnasta laaditut havainnekuvat (tietopyynnön kohdat 3 ja 6)

Keskusrikospoliisi ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä sen tueksi, ettei sillä ole kohdissa 3 ja 6 tarkoitettuja asiakirjoja.

Telekuuntelussa laadittujen äänitteiden ja televalvontatietojen luovuttaminen sähköisessä muodossa (tietopyynnön kohdat 4 ja 5)

Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan tiedot on annettava lähtökohtaisesti pyydetyllä tavalla. Julkisuuslain 17 §:ssä korostetaan julkisuusperiaatteen ensisijaisuutta ja merkitystä. Kun tietoja pyydetään sähköisessä muodossa, viranomainen on hallituksen esityksen 30/1998 vp mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, ettei tietojen saamista rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta.

Keskusrikospoliisi on 15.5.2007 A:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt kunkin A:n esittämän vaatimuksen osalta seuraavaa:

Kuuntelukieltotapauksista laaditut muut asiakirjat paperitulosteina ja televalvonnasta laaditut havainnekuvat (tietopyynnön kohdat 3 ja 6)

Tutkinnanjohtajalta saadun tiedon mukaan kuunteluaineisto on käsittänyt kaikkiaan 417 kuuntelukiellon alaista puhelua. Kyseiset kuuntelukiellon alaiset puhelut on tarkastettu, kiellon alainen materiaali on huomioitu ja määrätty tuhottavaksi. Keskusrikospoliisi luovuttaa A:lle tämän tiedon kuuntelukiellon alaisesta materiaalista.

Keskusrikospoliisin hallussa ei ole pöytäkirjoja tai muuta sellaista materiaalia, josta kuuntelukiellon alaiset puhelut olisivat tarkemmin yksilöitävissä. Keskusrikospoliisilla ei ole myöskään hallussaan sellaista havainnekuvaa tai kuvausta, joka olisi muodostunut viranomaisen asiakirjaksi.

Telekuuntelussa laadittujen äänitteiden ja televalvontatiedoista laadittujen taulukkojen luovuttaminen sähköisessä muodossa (tietopyynnön kohdat 4 ja 5)

Televalvontatietoja koskeva asiakirja on ensi vaiheessa operaattorin luovuttama taulukko, joka sisältää runsaasti salassa pidettävää materiaalia, kuten matkaviestimen paikkatietoja ja teleoperaattoreiden liikesalaisuuksia. A:lle voidaan luovuttaa tuloste hänen soittamistaan ja vastaanottamistaan puheluista siltä osin kuin yhteys on muodostettu ei-salaiseen puhelinnumeroon. Muita tietoja ei voida luovuttaa. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa turvattu kolmannen henkilön yksityiselämän suoja on sähköisen luovutuksen osalta niin velvoittava, ettei viranomaisella ole edes julkisuuslain 16 §:n 2 momentin mukaista harkintavaltaa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallinnollisella prosessilla on A:lle niin vähäinen merkitys, ettei ole kohtuutonta, että hän joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

A on keskusrikospoliisin selityksen johdosta 5.6.2007 antamassaan vastaselityksessä esittänyt seuraavaa:

Televalvontaan liittyvistä kuuntelukieltotapauksista laaditut muut asiakirjat paperitulosteena ja televalvontatiedoista laaditut havainnekuvat (tietopyynnön kohdat 3 ja 6)

Väite, ettei keskusrikospoliisilla "ole hallussaan pöytäkirjoja tai muuta sellaista materiaalia, josta kuuntelukiellon alaiset puhelut olisivat tarkemmin yksilöitävissä", on uskomaton. Pakkokeinolainsäädäntö ja sisäasianministeriön ohje dno SM-2002-02731/Ri-2 velvoittavat keskusrikospoliisin tekemään merkinnät kuuntelukieltotapauksista.

Asiakirjat eivät ole keskusrikospoliisin esittämällä tavalla mitä tahansa tulosteita tai tukijan kynällä laatimia muistiinpanoja. Keskusrikospoliisi laatii rutiinimaisesti pyydetyn kaltaisia asiakirjoja ja liittää niitä harkintansa mukaan esitutkintapöytäkirjoihin. Vastaavan kaltaisia havainnekuvia ja taulukoita on laadittu mainituilla ohjelmilla vakiintuneesti syyttäjien tueksi käytettäväksi oikeudenkäynneissä. Saman toiminnan tulee ulottua myös asianosaisiin.

Keskusrikospoliisin väitteellä siitä, että havainnekuva voi olla vain tietokoneen ruudulta katseltava kuva, ei ole asiassa merkitystä. Julkisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja voi olla myös muu kuin paperituloste.

Telekuuntelusta laadittujen äänitteiden ja televalvontatiedoista laadittujen taulukoiden luovuttaminen sähköisessä muodossa (tietopyynnön kohdat 4 ja 5)

Taulukko ei sisällä liikesalaisuuksia tai muuta salassa pidettävää materiaalia. Asianosaisella on joka tapauksessa oikeus saada tieto myös salassa pidettävästä aineistosta.

Oikeudenkäyntikulut

A on vielä vaatinut, että keskusrikospoliisi velvoitetaan korvaamaan tämän hänelle vastaselityksen laatimisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3.2. Keskusrikospoliisin valitus ja sen johdosta annetut selitys ja vastaselitys

Keskusrikospoliisi on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden ratkaisun kumoamista jäljempänä esitetyin tavoin siltä osin kuin hallinto-oikeus on päätöksellään kumonnut keskusrikospoliisiin päätöksen ja velvoittanut keskusrikospoliisin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Vaatimustensa tueksi keskusrikospoliisi on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Televalvontatiedot ja pakkokeinon käytöstä laaditut pöytäkirjat liitteineen (tietopyynnön kohdat 1 ja 2)

Asiakirjat on todettava salaisiksi asiakirjoiksi, joista edes asianosaisella ei ole tietojensaantioikeutta. Poliisilla on oltava oikeus olla antamatta mitään tietoa näistä asiakirjoista tutkinnan päättymisen jälkeenkään.

Jos televalvontatiedot ja telepakkokeinopöytäkirjat olisivat yleisöjulkisia, epäilty voisi mitätöidä esitutkinnan aikana salaisen tiedonhankinnan pyytämällä rekisteristä tiedon itseään koskevista asiakirjoista.

Televalvontatiedoista laaditut taulukot (tietopyynnön kohta 5)

Televalvontatiedoista syntyneitä taulukoita ei tule luovuttaa edes asianosaiselle.

Keskusrikospoliisi luovuttaa tiedon A:n soittamista ja vastaanottamista puheluista siltä osin kuin yhteys on muodostettu ei-salaiseen puhelinnumeroon. Muita tietoja ei voida luovuttaa.

Taulukko sisältää tietoa, jonka antaminen vaarantaisi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetuin tavoin rikosten torjumisen. Tietojen luovuttaminen olisi myös vastoin erittäin tärkeää yleistä ja yksityistä etua.

Televalvontoja koskevan taulukon avulla on mahdollista suorittaa vertailuja eri operaattoreiden keräämistä tiedoista ja niiden käyttömahdollisuuksista. Samaan rikollisjärjestöön kuuluvat henkilöt voisivat kukin pyytää erikseen oman televalvontansa tiedoista muodostetun taulukon ja tehdä analyysejään siitä, onko joku esimerkiksi vuotanut tietoja poliisille tai mistä numerosta tietojen kerääminen on alkanut.

Viranomaisen on pidettävä salassa salaiset puhelinnumerot ja puhelinnumerot, jotka on pyydetty pitämään salassa. Samoin kolmannen tahon matkaviestimen paikkatieto on salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31 kohdan nojalla. Itse yhteys matkaviestinten välillä on pidettävä salassa saman momentin 32 kohdan nojalla. Tietojen antamisen osalta tulisi pohtia yksityiselämän suojaa suhteessa asianosaisjulkisuuteen huomattavasti syvällisemmin. Mikäli taulukosta on käsin karsittava salaiset ja salassa pidettävät numerot sekä sijaintitiedot, on työmäärä merkittävä. Osa tiedoista voidaan saada pois suodattamalla, mutta osittain karsinta on suoritettava manuaalisesti. Soneran tiedoista ei automaattisesti näe, mitkä numerot ovat salaisia ja mitkä eivät, vaan asia pitää erikseen selvittää. Taulukon luovuttamisen aiheuttama haitta virkatoiminnalle on kohtuuton.

Televalvontatiedot sisältävät puhelutietojen lisäksi tietoja teleoperaattoreiden tukiasemien nimistä, koordinaateista, osoitteista ynnä muusta. Nämä tiedot ovat teleoperaattoreiden liikesalaisuuksia. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi pyytää lausunto näiden tietojen julkistamisesta.

Telekuuntelusta laaditut äänitteet (tietopyynnön kohta 4)

Hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin pyynnön yksilöintivaatimus on todettu lakiin perustumattomaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi lausua selkeästi, millaista tietoa asianosaisella on oikeus saada julkisuuslain 11 §:n nojalla esitutkinnan päätyttyä.

Keskusrikospoliisilla on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan nojalla velvollisuus suojata sivullisten yksityiselämää. Tämä seuraa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteista, mikä ilmenee esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisusta Craxi vastaan Italia. Ratkaisussa oli kyse siitä, että sivullisten epäillyn kanssa käymiä keskusteluja oli luettu ääneen oikeudessa.

Pyydetyt asiakirjat ovat selkeästi sellaisia, jotka eivät ole voineet vaikuttaa A:ta koskevan asian ratkaisuun julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin. Oikeuskäytännössä on katsottu, että asianosaisella ei ollut oikeutta saada tietoa sellaisista keskusrikospoliisin hallussa olleista ääninauhoista, jotka eivät olleet voineet vaikuttaa kyseisen asian oikeuskäsittelyyn. Hallinto-oikeus on sivuuttanut sen, että esitutkinnan aikana syntyy runsaasti oheismateriaalia, jota ei liitetä esitutkintapöytäkirjaan. Tämä kaikki olisi hallinto-oikeuden mukaan asianosaiselle luovutettavaa.

Oikeudenkäyntikulut

Nyt kysymyksessä olevalla hallinnollisella prosessilla ei ole merkitystä A:n oikeusturvan kannalta, koska pyydettyä aineistoa ei ole käytetty häntä vastaan. Koska näyttökysymykset olisivat olleet ratkaistavissa esitutkinnassa, kuluja ei olisi tullut tuomita.

A on 16.5.2007 keskusrikospoliisin valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Keskusrikospoliisin valitusoikeus

Esitutkinta-aineiston julkisuutta koskeva päätös ei vaikuta keskusrikospoliisin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun julkisuuslain 33 §:n 1 momentissa ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Keskusrikospoliisin valitusoikeudesta ei ole erikseen säädetty, eikä sen valvottavaksi ole myöskään säädetty sellaista hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista etua, jonka vuoksi valitusoikeus olisi tässä asiassa tarpeen. Sen vuoksi keskusrikospoliisin tässä asiassa mahdollisesti tekemä valitus sekä muut vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

Televalvontatietojen luovutuspyynnöt ja pakkokeinon käytöstä laaditut pöytäkirjat liitteineen (tietopyynnön kohdat 1 ja 2)

Väite, että SALPA-järjestelmään tallennettuja tietoja ei voida luovuttaa ilman, että samaan järjestelmään tallennetut salassa pidettävät tiedot paljastuvat, ei ole uskottava.

Keskusrikospoliisin tulkinta, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätös mitätöisi pakkokeinolain 5 a luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun mahdollisuuden ilmoituksen siirtämisestä tai sen tekemättä jättämisestä, on perusteeton. Vaatimus tietojen saamisesta koskee ja on koko ajan koskenut vaihetta, jossa esitutkinta on päättynyt.

Televalvontatiedoista laaditut taulukot (tietopyynnön kohta 5)

Keskusrikospoliisin väite siitä, että keräämällä ja yhdistelemällä yksittäisiä julkisia tietoja voisi saada selville salassa pidettäviä tietoja, on vähintään kyseenalainen, ja joka tapauksessa tiedonsaannin rajoittaminen tällä perusteella ei perustu mihinkään lakiin.

Keskusrikospoliisi vetoaa kolmannen henkilön yksityisyyden suojaan televalvontatietojen luovutuksen esteenä. Jos keskusrikospoliisin kanta hyväksyttäisiin tässä, samalla perusteella voitaisiin esimerkiksi ajatella, että rikoksesta epäillylle ei voitaisi luovuttaa tätä itseään koskevasta esitutkinta-aineistosta kolmansia henkilöitä koskevia tietoja.

Keskusrikospoliisi toteaa valituksessaan, että sen on lain nojalla pidettävä salassa salaiset puhelinnumerot ja puhelinnumerot, jotka on pyydetty pitämän salassa. Jälkimmäisten osalta toteamus on kuitenkin olennaisesti puutteellinen. Puhelinnumerot, joiden salassa pitämistä henkilö on pyytänyt, on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31-kohdan mukaan pidettävä salassa vain sillä edellytyksellä, että henkilöllä on perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi. Kukaan ei ole edes väittänyt, että tällainen perusteltu syy olisi käsillä.

Salaisten ja muiden tietojen erotteleminen taulukoista ei ole työmäärältään merkittävä tai kohtuuton.

Tiedossa ei ole, että operaattorit olisivat pyrkineet erityisesti salaamaan näitä tietoja tai että tiedot muutenkaan olisivat keskusrikospoliisin väittämällä tavalla liikesalaisuuksia. Lausuntojen pyytäminen on tarpeetonta. Joka tapauksessa asianosaisella on oikeus saada tieto myös salassa pidettävästä seikasta.

Telekuuntelusta laaditut äänitteet (tietopyynnön kohta 4)

Kyseessä ovat puhelut ja sähköpostiviestit, joissa A on itse ollut osallisena. Kukaan kuuntelun kohteeksi joutunut ei ole tässä mielessä ulkopuolinen.

Kantelussa mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapaus Craxi vastaan Italia ei sovi tähän. Nyt ei ole kyse keskustelujen lukemisesta ääneen, vaan oikeudesta saada tietoja.

Keskusrikospoliisi väittää edelleen, että pyydetyillä tiedoilla ei ole merkitystä rikosasiassa, koska niitä ei ole liitetty esitutkinta-aineistoon eikä toimitettu syyttäjälle. Rikoksesta epäillyllä on oltava oikeus arvioida kaikkea esitutkinnassa kertynyttä aineistoa voidakseen puolustautua tehokkaasti. Asiassa on kysymys sen kontrolloimisesta, onko keskusrikospoliisin arvio ollut tässä suhteessa oikea.

Keskusrikospoliisi pitää edelleen kiinni vaatimuksestaan, että tiedon pyytäjän tulisi yksilöidä, mitkä puhelut voisivat olla sellaisia, että ne ovat voineet vaikuttaa asiaan. Vaatimus on, kuten hallinto-oikeuskin on todennut, lakiin perustumaton ja lisäksi täysin kohtuuton. Kyse on jo useitavuosia sitten käydyistä puheluista, joiden määrää tai sitäkään, keihin puhelinyhteydet on otettu, ei voi enää muistaa. Se tosiasia, että puhelutallenteita ei ole liitetty esitutkinta-aineistoon, osoittaa sen, että tallenteissa ei ole mitään, mikä tukisi keskusrikospoliisin käsitystä A:n syyllisyydestä.

Oikeudenkäyntikulut

Keskusrikospoliisi on velvoitettava korvaamaan selityksen laatimisesta aiheutuneet kulut.

Keskusrikospoliisi on A:n selityksen johdosta 6.6.2007 antamassaan vastaselityksessä esittänyt seuraavaa:

Keskusrikospoliisin valitusoikeus

Keskusrikospoliisilla on valvottavana asiassa hallituksen esityksessä (HE 123/95 vp) tarkoitettu erityisen tärkeä julkinen intressi. Keskusrikospoliisin asema on korostunut, sillä sen tehtävänä on uuden SALPA-järjestelmän ylläpito ja kehittäminen.

Perusoikeuksien yhteensovittaminen

Asiassa vaikuttavina muina etuina ovat muun muassa rikostutkinnan ja -torjunnan menetelmien salassapito ja kolmannen henkilön yksityisyyden suoja. Keskusrikospoliisi pyytää korkeinta hallinto-oikeutta ottamaan kantaa näiden kilpailevien etujen tärkeyteen. Helsingin hallinto-oikeus on ne sivuuttanut nostamalla asianosaisen tietojensaantioikeuden ainoaksi ratkaisuperusteeksi asiassa.

Televalvontatiedot ja pakkokeinojen käytöstä laaditut pöytäkirjat liitteineen (tietopyynnön kohdat 1 ja 2)

Luovutuspyynnöt tai pakkokeinon käytöstä laaditut pöytäkirjat eivät voi vaikuttaa rikoksesta epäillyn asemaan. Pakkokeinojen käytölle on haettu tuomioistuimesta lain edellyttämä lupa. Lupahakemus ja siitä annettu päätös voidaan luovuttaa asianosaiselle.

Pakkokeinon käytöstä laadittu pöytäkirja on tarkoitettu ennen muuta poliisiyksikön sisäiseen valvontaan ja laillisuusvalvontaan. Pöytäkirja ei sisällä varsinaista tietoa pakkokeinon tuottamasta tiedosta. Keskusrikospoliisin mukaan kyseiset asiakirjat eivät ole voineet vaikuttaa asianosaisen asemaan, erityisesti kun materiaalia ei ole liitetty syyttäjälle toimitettuun aineistoon.

Televalvontatiedoista laaditut taulukot (tietopyynnön kohta 5)

Tietoa televalvonnoista ei ole kieltäydytty luovuttamasta. A:lle on tarjottu helmikuussa 2006 mahdollisuus tutustua häntä koskeviin televalvontatietoihin keskusrikospoliisin tiloissa. Sanottua mahdollisuutta ei ole hyödynnetty.

Tietojen sähköinen luovuttaminen ei keskusrikospoliisin mukaan ole mahdollista edellä kuvatuilla kolmannen osapuolen suojaa koskevilla kriteereillä. Teleoperaattoreiden tiedot on saatu suodattamattomina linkkiasemien paikkatietojen ynnä muiden kanssa, sillä kenenkään ulkopuolisen ei ole ajateltu saavan tietoja haltuunsa.

Telekuuntelusta laaditut äänitteet (tietopyynnön kohta 4)

A:lle on helmikuussa 2006 tarjottu mahdollisuus tutustua häntä koskevaan telekuuntelumateriaaliin keskusrikospoliisin tiloissa. Tähän mahdollisuuteen ei kuitenkaan ole tyydytty, vaan riita koskee tällä hetkellä materiaalin luovutustapaa.

A:n oikeus puheluittensa tallentamiseen ja viranomaisen toimesta tapahtunut puheluiden tallentaminen ovat kaksi eri asiaa: vain jälkimmäisen lopputuloksena syntyy viranomaisen hallussa oleva asiakirja.

Yksilöintivaatimus on pitkälti työekonominen seikka. Puhelutallenteet on siirretty varmuuslevyille, josta niiden esiin saaminen edellyttää varsin paljon toimenpiteitä. Keskusrikospoliisilla on edelleen oikeus selvittää, mihin töihin se ryhtyy A:n kuuntelutallenteiden valmistelemiseksi kuuntelutilaan ja onko A todella tulossa kuuntelemaan tallenteita. Tässä työssä jonkinlainen yksilöinti on tarpeen.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa ei ole tullut esiin sellaista oikeussuojan tarvetta, jonka johdosta A:n oikeudenkäyntikulut tulisi korvata.

3.2. Merkintä korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Keskusrikospoliisi on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle lisäselvitystä pyydetyistä havainnekuvista, televalvontatiedoista ja kuunteluaineistosta.

Toimitetusta aineistosta ilmenee muun ohella seuraavaa:

Havainnekuvia ei ole kaikilta osin hävitetty. Asian tutkijan tietokoneen kiintolevyltä on löytynyt kaksi asiaan liittyvää havainnekuvaa. Näissä on A:n ja toisen epäillyn televalvontatietoja yhdistetty toisiinsa ja siten haettu henkilöitä, joille molemmat ovat soittaneet. Keskusrikospoliisi katsoo, etteivät havainnekuvat ole valmiita viranomaisen asiakirjoja.

Televalvontatietoja on yhteensä 37 197 riviä. Lisäselvityskirjelmään liitetyssä paperille tulostetussa 83 esimerkkiriviä käsittävässä taulukossa on selvitetty taulukoiden sisältöä. Aineistosta ilmenevät muun muassa tapahtuman laatu, soittava (A-tilaaja) tai lähettävä ja vastaanottava liittymä (B-tilaaja) sekä tukiasemien osoite- ja koordinaattitiedot ja kantama. Reaaliaikaisessa televalvonnassa tulevat näkyviin myös puhelun aikaiset solun vaihdot eli siirtyminen puhelimen ollessa liikkeellä tukiasemasta toiseen. Soittavaa numeroa koskevia tietoja on yhteensä 1 910 kpl. Näiden osalta olisi selvitettävä ensin operaattori ja sitten operaattorilta se, onko soittava numero salainen.

Telekuunteluaineistossa on kuuntelutiedot 2 898 puhelusta. Koko aineiston kestoksi on arvioitu 100 tuntia. Järjestelmämuutosten vuoksi puhelut on siirrettävä yksi kerrallaan uuteen telekuuntelujärjestelmään. Puhelun ajankohta, puheluun osallistuneiden numerot, puhelun kesto ynnä muut saadaan selville vasta, kun tiedot ovat uudessa järjestelmässä. Manuaalisesti siirretty materiaali on mahdollista polttaa CD-levylle Wav-tiedostona. Tällaisessa tiedostossa ei ole muita yksilöintitietoja kuin tiedoston nimenä tallennettu kuuntelun yksilöintitieto (A:n numero). Wav-tiedostoon ei ole mahdollista liittää tarkempia yksilöintitietoja. Tehtäessä puheluista Audio-CD yksilöintitiedot häviävät.

A:lle on toimitettu tiedoksi keskusrikospoliisin lisäselvitys siltä osin, kuin siitä eivät ilmene tämän oikeudenkäynnin kohteena olevat pyydetyt tiedot.

3.3. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

A:n valitus ja keskusrikospoliisin puhevaltaa koskeva väite hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta A:n valituksen johdosta eli tietopyynnön kohdissa 3 ja 6 mainittujen asiakirjojen osalta eikä siltä osalta, kuin tietoja on pyydetty sähköisessä muodossa.

Keskusrikospoliisin valitus hylätään tietopyynnön kohdissa 1 ja 2 mainittujen asiakirjojen osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta tältä osalta.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan keskusrikospoliisin valituksesta tietopyynnön kohdissa 4 ja 5 tarkoitettujen asiakirjojen osalta ja keskusrikospoliisin päätös saatetaan tältä osalta voimaan.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin, kuin keskusrikospoliisi on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Tietojensaantioikeutta koskevat valitukset

1.1. Sovellettavat säännökset

Julkisuuslain säännökset

Julkisuuslain 3 §:n mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien tarkoituksena on muun ohella antaa yksityisille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Asiakirjalla tarkoitetaan julkisuuslaissa lain 5 §:n 1 momentin mukaan kirjallisen ja kuvallisen esityksen lisäksi sellaista käyttönsä vuoksi yhteen kuuluviksi tarkoitetuista merkeistä muodostuvaa tiettyä kohdetta tai asiaa koskevaa viestiä, joka on saatavissa selville vain automaattisen tietojenkäsittelyn tai äänen- ja kuvantoistolaitteiden taikka muiden apuvälineiden avulla.

Viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan saman pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa.

Asianosaisen oikeutta tiedonsaantiin koskevan julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee ( asianosainen ), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole pykälän 1 momentissa tarkoitettua oikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua.

Momentin 2 kohdan mukaan asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa esitettyyn tai laadittuun asiakirjaan ennen tutkinnan lopettamista, jos tiedon antamisesta aiheutuisi haittaa asian selvittämiselle.

Momentin 7 kohdan mukaan asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta todistajan, asianomistajan tai asianosaisen taikka rikosilmoituksen, lastensuojelulain (683/1983) 40 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai muun niihin verrattavan viranomaisen toimenpiteitä edellyttävän ilmoituksen tekijän salassa pidettäviin osoite-, puhelin- ja muihin vastaaviin yhteystietoihin, jos tiedon antaminen vaarantaisi todistajan, asianomistajan tai asianosaisen tai ilmoituksen tekijän turvallisuutta, etuja tai oikeuksia.

Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, jollei erikseen toisin säädetä, poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja viralliselle syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) mukaan.

Saman momentin 20 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat niin ikään, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa, ja kysymys ei ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista tai elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia ja niiden hoitamista koskevista tiedoista.

Salassa pidettäviä ovat saman momentin 31 kohdan (1151/2001) mukaan, jollei erikseen toisin säädetä, myös asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön ilmoittamasta salaisesta puhelinnumerosta tai tiedon matkaviestimen sijaintipaikasta, samoin kuin asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön kotikunnasta ja hänen siellä olevasta asuinpaikastaan tai tilapäisestä asuinpaikastaan samoin kuin puhelinnumerosta ja muista yhteystiedoista, jos henkilö on pyytänyt tiedon salassapitoa ja hänellä on perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain säännös

Sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004) 5 §:n 1 momentin mukaan se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon luottamuksellisesta viestistä tai tunnistamistiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, tunnistamistietoa tai tietoa viestin olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.

Pykälän 2 momentin mukaan se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon paikkatiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman paikannettavan suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi paikkatietoa tai tietoa sen olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.

Pykälän 3 momentin mukaan teleyrityksen, lisäarvopalvelun tarjoajan, yhteisötilaajan tai viestintämarkkinalain 137 §:ssä tarkoitetun teleurakoitsijan palveluksessa oleva tai ollut ei saa ilman viestinnän osapuolen tai paikannettavan suostumusta ilmaista, mitä hän on tehtävässään saanut tietää viesteistä, tunnistamistiedoista ja paikkatiedoista, ellei laissa toisin säädetä.

Pykälän 4 momentin mukaan 3 momentissa tarkoitettu vaitiolovelvollisuus on myös sillä, joka toimii tai on toiminut teleyrityksen, lisäarvopalvelun tarjoajan, yhteisötilaajan tai teleurakoitsijan lukuun.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain 42 §:ssä säädetään lain 5 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomiseen liittyvästä rangaistusuhasta.

Perustuslain säännökset

Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Pykälän 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.

Esitutkintalain ja pakkokeinolain säännökset

Esitutkintalain (449/1987) 40 §:n 1 momentin (427/2003) mukaan esitutkinnan päätyttyä on siitä kertyneestä aineistosta laadittava pöytäkirja ( esitutkintapöytäkirja ), jos se on asian jatkokäsittelyä varten tarpeellista. Pykälän 2 momentin (427/2003) mukaan esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintotoimenpiteistä sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. Pykälän 3 momentin (427/2003) mukaan esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan. Saman lain 41 §:n mukaan esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta on säädetty erikseen.

Pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 1 §:n (646/2003) 1 kohdan mukaan telekuuntelulla tarkoitetaan viestintämarkkinalaissa (393/2003) tarkoitetun yleisen viestintäverkon tai siihen liitetyn viestintäverkon kautta teleliittymään, sähköpostiosoitteeseen tai muuhun sellaiseen teleosoitteeseen taikka telepäätelaitteeseen tulevan taikka siitä lähtevän viestin kuuntelua tai tallentamista salaa viestin sisällön selvittämiseksi.

Saman pykälän 2 kohdan mukaan televalvonnalla tarkoitetaan salassapidettävien tunnistamistietojen hankkimista televiesteistä, jotka on lähetetty pykälän 1 kohdassa tarkoitettuun viestintäverkkoon kytketystä teleliittymästä, teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta taikka vastaanotettu tällaiseen teleliittymään, teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, sekä matkaviestimen sijaintitiedon hankkimista ja tällaisen teleliittymän tai telepäätelaitteen tilapäistä sulkemista.

Pakkokeinolain 5 a luvun 8 §:n (402/1995) mukaan mainitussa luvussa tarkoitettujen pakkokeinojen käytöstä on laadittava pöytäkirja.

Pakkokeinolain 5 a luvun 9 §:n (646/2003) 1 momentin mukaan teleyrityksen on suoritettava televerkkoon telekuuntelun ja -valvonnan edellyttämät kytkennät sekä annettava tutkinnanjohtajan käyttöön telekuuntelun toimeenpanoa varten tarpeelliset tiedot, välineet ja henkilöstö. Teleyrityksen on lisäksi annettava tutkinnanjohtajan käyttöön hallussaan olevat teknisen seurannan toimeenpanoa varten tarpeelliset tiedot.

Pakkokeinolain 5 a luvun 12 §:n (402/1995) mukaan tutkinnanjohtajan tai hänen määräämänsä virkamiehen on ensi tilassa tarkastettava saman luvun 1 §:n 1-3 b kohdassa tarkoitettujen pakkokeinojen käytössä kertyneet tallenteet.

Pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:n (646/2003) mukaan telekuuntelulla tai teknisellä kuuntelulla saatu ylimääräinen tieto, joka ei liity rikokseen tai joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka tutkintaa varten telekuuntelua tai teknistä kuuntelua koskeva lupa tai päätös on annettu, on hävitettävä sen jälkeen, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. Tieto saadaan kuitenkin säilyttää ja tieto tallettaa poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa (509/1995) tarkoitettuihin esitutkintaviranomaisten rekistereihin, jos tieto koskee sellaista rikosta, jonka tutkinnassa saadaan käyttää telekuuntelua tai teknistä kuuntelua, taikka tietoa tarvitaan rikoslain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitetun rikoksen estämiseen. Tiedot, joita ei ole hävitettävä, on säilytettävä vielä viiden vuoden ajan siitä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.

1.2. Pakkokeinomenettely, tallenteet ja rikosasian käsittelyvaihe

Rikosilmoituksen 2400/R/377/03, joka on tehty 28.1.2005, johdosta toimitetussa 9.2.2005 päättyneessä esitutkinnassa on selvitetty Alankomaista ja Belgiasta varastettujen työkoneiden jälleenmyyntiä Suomessa. A on ollut osallisena myynnissä. Esitutkinnassa hän on kiistänyt tienneensä, että koneet oli hankittu rikoksilla. A on kertonut toimineensa ainoastaan tulkkina suomalaisen ostajan ja hollantilaisen myyjän välillä.

Esitutkinnan yhteydessä on myönnetty neljä lupaa televalvontaan ja -kuunteluun. Aikaa, jonka kuluessa niiden käytöstä on viimeistään ilmoitettava epäillylle, on pidennetty kertaalleen. Luvat ovat olleet voimassa ajalla 13.10.2001-25.2.2004. Pakkokeinojen käytöstä on ollut ilmoitettava A:lle viimeistään 23.2.2006.

Pakkokeinoja käytettäessä teleoperaattorit ovat toimittaneet keskusrikospoliisin kytkentäpyyntöjen mukaisesti sen pyytämän aineiston. Toimitettu aineisto on tallennettu keskusrikospoliisin tietojärjestelmiin edellä selostetusta selvityksestä ilmenevin tavoin.

Esitutkintapöytäkirjaan sisältyvissä A:n kuulustelukertomuksissa ei ole viittauksia telepakkokeinoja käytettäessä saatuun aineistoon. Televalvonnassa ja -kuuntelussa saatua aineistoa ei myöskään ole otettu esitutkintapöytäkirjan liitteeksi. Esitutkintapöytäkirjaan on otettu ainoastaan A:ta takavarikoidun tietokoneen kiintolevyltä löydettyjä sähköpostiviestejä, joista nyt ei ole kysymys.

Esitutkintapöytäkirjaan 2400/R/377/03 perustuva haastehakemus R 05/476/609 on päivätty 13.10.2005 ja kirjattu Hyvinkään käräjäoikeudessa numerolla R 05/797. Haaste rikosasiassa on annettu 7.11.2005. Asia ei ole toistaiseksi ollut esillä oikeuden istunnossa.

1.3. Oikeudellinen arviointi

Keskusrikospoliisin valitusoikeus

Julkisuuslain 33 §:n 1 momentin (701/2005) mukaan muutoksenhaussa noudatetaan mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Hallinto-oikeuden päätöstä ei ole kohdistettu keskusrikospoliisiin hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin, vaikka pyydetyt televalvontatiedot ja äänitteet ovatkin sen hallussa. Keskusrikospoliisi ei ole muullakaan perusteella kysymyksessä olevassa asiassa mainitussa momentissa tarkoitetun asianosaisen asemassa.

Keskusrikospoliisin valitusoikeudesta ei ole erikseen säädetty.

Päätöksen tehneellä viranomaisella ei ole valitusoikeutta pelkästään sillä perusteella, että sen päätös on valituksen johdosta kumottu. Päätöksen tehneellä viranomaisella voi kuitenkin olla valitusoikeus, jos valitusoikeus asiakirjan julkisuutta koskevassa asiassa on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi.

Näin ollen asiassa on arvioitava, onko keskusrikospoliisin valitusoikeus sen valvottavana olevan hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen edun vuoksi tarpeen. Kysymyksessä olevat televalvonta ja -kuuntelutiedot voivat sisältää A:ta koskevien tietojen ohella muita henkilöitä koskevia perustuslain 10 §:n 2 momentin suojaamia tietoja tai tällaisen tahon liikesalaisuuksia. Esillä on siten myös kolmansien henkilöiden etu. Keskusrikospoliisin valvottavana on siten useiden sellaisten yksityisten etu, jotka eivät voi puolustaa etuaan. Tämän ohella televalvonta-aineisto voi sisältää tietoja julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetun ilmiantajan yhteystietoja. Näiden tietojen tuleminen epäillyn tietoon voi haitata rikosten selvittämistä. Mainittujen etujen valvonnasta muodostuu käsillä olevassa tilanteessa hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu julkinen etu. Tämän vuoksi keskusrikospoliisilla, jonka valvonnassa ja ohjauksessa telepakkokeinojen käyttäminen keskitetysti tapahtuu, on valitusoikeus asiassa.

A:n pyynnön kohdissa 1 ja 2 tarkoitetut asiakirjat

Teleyrityksille lähetetyt kytkentäpyynnöt ja pakkokeinopöytäkirjat ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja esitutkintaa varten laadittuja asiakirjoja. Kun asia ei ole vielä ollut esillä oikeuden istunnossa eikä ole ilmeistä, ettei asiakirjojen antamisesta aiheudu lainkohdassa tarkoitettuja vaikutuksia, asiakirjat ovat olleet salassa pidettäviä niitä pyydettäessä. Ne eivät siten, toisin kuin hallinto-oikeus on lausunut, ole yleisöjulkisia.

A on kuitenkin asianosainen esitutkinnassa selvitetyssä rikosasiassa, johon asiakirjat liittyvät. Asiakirjoista, jotka ovat korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä, voidaan havaita, että niiden antamiseen A:lle ei ole tutkinnan päätyttyä julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 tai 7 kohdassa säädettyä estettä. Tämän vuoksi keskusrikospoliisin valitus on näiden asiakirjojen osalta hylättävä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole tältä osalta muutettava.

A:n pyynnön kohdissa 3 ja 6 tarkoitetut asiakirjat

Keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan kuuntelukieltotapauksista laaditut äänitteet on hävitetty. Niin ikään havainnekuvat on hävitetty lukuun ottamatta kahta tutkijan tietokoneen kiintolevyllä olevaa kuvaa. Mainittuja kuvia voidaan pitää julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina muistiinpanoina, joita ei ole vielä annettu asian käsittelyä varten. Tähän nähden hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla A:n valitus on näiden asiakirjojen osalta hylätty, ei ole tältä osalta muutettava.

A:n pyynnön kohdissa 4 ja 5 mainitut asiakirjat

Esillä oleva televalvonnassa ja -kuuntelussa kertynyt aineisto on osaksi pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:ssä tarkoitettua ylimääräistä aineistoa ja osaksi muuta aineistoa. Ylimääräinen aineisto on hävitettävä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. Muu aineisto on säilytettävä vielä viiden vuoden ajan tämän jälkeenkin.

Lain perusteluissa sitä, ettei ylimääräistäkään aineistoa hävitetä heti tarkastuksen jälkeen, perustellaan seuraavasti (HE 52/2002 vp. s. 71): "Sen varmistamiseksi, että kaikki aineisto olisi oikeudenkäynnissä vielä tarvittaessa käytettävissä, pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ylimääräinen tieto hävitettäisiin vasta sitten, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä."

Poliisin toimittamassa yli kahden vuoden kestoisessa televalvonnassa ja -kuuntelussa on kertynyt suuri määrä niin sanottua raakadataa. Tietomassa ei ole sellaisenaan käsittelemättömänä ymmärrettävissä, ja siihen sisältyy myös kolmansia tahoja koskevaa mahdollisesti salassa pidettävää tietoa.

Telekuuntelussa ja -valvonnassa kertyneestä aineistosta ei ole löytynyt epäillyn tai sittemmin syytetyn syyllisyyttä tai hänen syyttömyyttään tukevaa aineistoa. Aineistoa ei sen vuoksi ole työstetty enempää eikä liitetty esitutkinta-aineistoon.

Asianosaisen tietojensaantioikeutta koskevilla säännöksillä ei ole annettu asianosaiselle oikeutta tietoon sellaisesta yksityisestä asiakirjasta, joka on tullut viranomaisen haltuun tahattomasti sen hoitaessa tehtäviinsä kuuluvaa asiaa. Julkisuuslailla asianosaiselle hänen oikeuksiensa ja etujensa valvomiseksi turvatusta tietojensaantioikeudesta ei liioin ole johdettavissa asianosaiselle oikeutta määrätä tai valvoa, mitä asiakirjoja tai muuta aineistoa poliisi telepakkokeinoja käyttäessään ottaa haltuunsa siten, että niistä tulee viranomaisen asiakirjoja.

Tämän vuoksi poliisin haltuun telepakkokeinoja käytettäessä tullutta, tutkittavana olevaan asiaan liittymätöntä aineistoa, jota poliisi ei ole tarkoittanut ottaa sellaisenaan haltuunsa, ei voida vielä pitää sellaisena julkisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjana, joka olisi valmis käyttötarkoitukseensa.

Vasta niin sanotusta raakadatasta tuotettuja ja ymmärrettävissä olevia tallenteita voidaan pitää julkisuuslain 5 §:ssä tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina. Tällaisia asiakirjoja ei ole vielä laadittu.

Keskusrikospoliisi on päätöksessään lausunut, että se on valmis tuottamaan A:n nähtäväksi valmiit asiakirjat. Keskusrikospoliisi on kuitenkin edellyttänyt, että A yksilöi ne tallenteet, jotka voivat tai ovat voineet vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Kuten edellä on lausuttu, keskusrikospoliisin hallussa olevaa niin sanottua raakadataa ei voida vielä pitää viranomaisen asiakirjana, josta A:lla olisi oikeus saada tieto. Keskusrikospoliisilla ei ole velvollisuutta tuottaa tästä aineistosta uusia asiakirjoja esimerkiksi muuttamalla tietokoneohjelmiaan (HE 30/1998 vp. s. 54). Keskusrikospoliisi voi kuitenkin tarvittaessa tuottaa aineistosta valmiita tallenteita. Koska poliisilla ei ole tällaiseen tuottamiseen velvollisuutta, se on voinut edellyttää, että A yksilöi julkisuuslain 13 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin, mitkä tiedot voivat tai ovat voineet vaikuttaa siihen asiaan, jossa hän on asianosainen.

Julkisuuslain 16 §:n 2 momentti huomioonottaen A:lla ei ole oikeutta saada tallenteita sähköisenä jäljennöksenä. Hänellä on siten oikeus saada tiedot vain julkisuuslain 16 §:n 1 momentissa mainituilla tavoilla, joihin kuuluu tallenteiden antaminen hänen nähtäväkseen viranomaisen luona.

Edellä lausutuin perustein keskusrikospoliisin valitus on tältä osin hyväksyttävä, A:n jatkovalitus hylättävä ja hallinto-oikeuden päätös kumottava sekä Keskusrikospoliisin päätös saatettava voimaan televalvontataulukoiden ja kuuntelusta syntyneiden äänitteiden osalta.

2. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Koska oikeudenkäynnin ei, asian tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen, ole katsottava johtuneen viranomaisen virheestä, on hallinto-oikeuden päätös, jolla keskusrikospoliisi on velvoitettu korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, kumottava.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:n vaatimus hänelle täällä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvattavaksi määräämisestä on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Jukka Mattila ja Tuula Pynnä. Asian esittelijä Hannu Ranta.